Koirani

"Yksikään koiraihminen ei voi olla läpeensä paha."

Meidän koiramme ovat älykkäitä. Ne eivät välttämättä kaikilta teoiltaan aina vaikuta silmissämme järjen riemuvoitoilta tai viisauden valioyksilöiltä, mutta silti ne ovat hyvin älykkäitä, kun muistaa että ne silti ovat edelleen "vain" koiria. Ne lukevat laumansa, eli meidän perheen, jäsenten ajatuksia ja mielialoja kuin avointa kirjaa. Juuri sen takia ne osaavat aavistaa läheistensä mielialojen muutokset kuin salamana. Ne tunnistavat sanoja ja äänesävyjä, ne tietävät mistä kenkä puristaa pelkästään vilkaisemalla ja aistimalla ihmisen olemuksen. Ne tietävät aina tarkalleen milloin olemme tulossa kotiin, ja tunnistavat meistä jokaisen jollain ihmeellisellä tavalla. Onko se sitten tyyli jolla avaamme rapun oven, tyyli jolla kuljemme rapun portaat tai tyyli miten jokainen rapistelemme kotiavainta lukossa eri tavalla, en tiedä, mutta ne tietävät näkemättä kuka lauman jäsenistä on tulossa. Sen huomaa niistä, samoin kun huomaa sen että ne kohtelevat meistä ihmisistä jokaista yksilönä.

Perheeni koirat nauttivat koiranelämästään. Ne eivät lannistu ja jaksavat olla mukana kaikessa mitä tapahtuu niin kauan kun ne vain saavat ruokaa, juomaa, unta ja ovat muuten terveitä. Ne eivät valita, ainakaan yleensä, ja ne tyytyvät yleensä mukisematta siihen osaan mikä niille määrätään. Aina vain ne jaksavat nauttia pitkistä metsälenkeistä, siitä kun saavat kirmata tai löntystellä omaan tahtiinsa vapaana pellolla tai siitä kun joku kumartuu niiden viereen ja rapsuttaa niitä korvan takaa. Aina uudestaan ja uudestaan Bella jaksaa ymmärtää ja rakastaa ja olla ystävällinen kaikille, varsinkin niille ihmisille joilla sattuu olemaan jotain ruokaa sillä hetkellä. Aina Sindi jaksaa uudestaan ja uudestaan juosta pallon perässä niin riemuissaan kuin pieni koira vain ikinä voi, juuri niin kauan kuin leikkijä vain jaksaa sitä tennispalloa viskoa.

Perheeni koirat ovat juuri sitä mitä ihmisen parhaalta ystävältä voi odottaa. Ne ovat lähellä kun on niin paha mieli että haluaa vain painaa kasvot niiden pehmeään turkkiin ja halata niitä ikuisuuden. Ne ovat lähellä myös riemun hetkellä ja nauravat koiran tavalla kanssamme. Koulu- ja työpäivän jälkeen kun raahaudumme yksi kerrallamme kotiin väsyneinä, ne ovat aina meitä vastassa hännät heiluen, tassuttelevat ympäriinsä innoissaan leluja kannellen ja riemuitsevat siitä että olemme palanneet kotiin. Niihin voi luottaa täysin, tai no niin täysin kuin koiraan voi vain luottaa, eikä tarvitse pelätä että ne pettäisivät meidän luottamuksemme, ainakaan tahallaan.

Itseasiassa meidän perheemme koirat ovat hyvin samanlaisia kuin kaikki muutkin koirat, mutta toisaalta taas ne ovat hyvin erityislaatuisia, yksilöllisiä ja maailman tärkeimpiä, parhaimpia ja kauneimpia eläimiä, ainakin minun silmissäni. Halusin kertoa niistä teille, koska ilman niitä elämäni olisi niin totaalisen erilaista etten osaa edes kuvitella sitä. Kukaan ei voi tuntea minua kunnolla tietämättä mitään koiristani, sillä ihan niin kuin minä olen ollut mukana 8-viikkoisesta karvapallosta lähtien koko aika niiden elämässä ja kasvattamassa niitä pennusta aikuiseksi, nekin ovat olleet läsnä tärkeinä hetkinä, tuoneet luonteeseeni tietynlaisia piirteitä ja muokanneet minua ihmisenä parempaan suuntaan.

"Yksi niistä harvoista asioista mitä ei vieläkään saa rahalla ostettua on koiran hännän heilutus."

Takaisin